Suomalainen taidemaalari Helmi Biese on sanonut seuraavaa: maiseman tunnelman pitää tulla sekä päästä, että sydämestä. Tämä on juuri sitä millä tavalla haluan omaa päättötyötäni tehdä.
Prosessin alussa minulla oli ajatus tehdä päättötyöteoksia kahdelle eri pohjalle, monella eri välineellä. Tämä idea onneksi jäi vain ajatuksen tasolle, koska koulun puolelta tuli ohjeistus teossarjan yhtenäiseen ilmeeseen ja yhden välineen ja materiaalin käyttöön.
Olen nyt tehnyt päätökseni: Valitsin tekniikaksi öljyväreillä pleksille maalaamisen. Siitä syystä, että mielestäni tällä tekniikalla saan tuotua parhaiten esiin sen mitä sydämeni haluaa kertoa. Pleksille maalaaminen antaa mahdollisuuden kerroksellisuuteen ja kehollisen ilmaisun näkymiseen työskentelyssä ja teoksessa. Teoksissani tuon monikerroksellisesti esiin mummini matkoja hänen ottamiensa kuvien kautta sekä tuoden siihen oman kerroksen omia tuntojani ja ajatuksiani kaikista mummini tekemistä matkoista hänen pitkän elämänsä aikana. Tunnistan että tässä on käynnissä syvä, sisäinen ja fyysinen matka, jossa en vain tee taidetta vaan elän sen läpi. Haluan että olen monella tasolla kosketuksissa sekä itseeni että aiheeseeni. Kehoon, tunteisiin, mieleen, luontoon ja historiaan.
Alkukesästä testasin pientä maisemaa tällä tekniikalla ja totesin, että öljyillä tehdessä minulla on enemmän aikaa kuunnella sitä mitä sydämeni sanoo. Akryylit kuivuivat nopeasti ja tämä aiheutti sisälläni ahdistusta siitä, että en saanut sanottua pleksille sitä mitä olisin halunnut siihen sanoa. Öljymaaleilla oman äänen ja sydämen kuunteleminen on helpompaa ja jälki on kauniimpaa.
Mietin myös paljon sitä kerronko mistä maasta ja miltä mummini reissuilta kyseinen teos on maalattu. Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että en mainitse kyseessä olevaa maata, en teksteissä enkä teosten nimissä. Tämä siitä syystä, että silloin katsojalla on mahdollisuus asettautua teoksen äärellä sinne maailman kolkkaan, johon hän tuntee sillä hetkellä pääsevänsä, haluavansa, kokevansa olevan.
Käytän työskennellessäni mummin valokuvia inspiraation lähteenä. Alkuun tutkin valokuvien kompositiota ja värejä, mutta teoksen edetessä haluan tuoda siihen omaa näkemystäni ja sitä fiilistä mitä itse valokuvien kautta tuosta maasta ja paikasta minulle nousee. Teoksen edetessä laitan referenssikuvat piiloon ja annan oman näkemykseni puhua.
Prosessin alussa mietin, kokeilin ja hetken jo hyväksi luulin ideaa, että maalaisin teoksista luonnoksia luonnoskirjaan ennen oikean teoksen tekoa ja tämä helpottaisi ja rentouttaisi pleksille maalaamista. Huomasin kuitenkin tehdessä, että tämä luonnoksien teko jäykistääkin pleksille maalaamista. Parasta on vain referenssi kuvien ja ajatusten muhittelun jälkeen alkaa vain maalaamaan suoraan pleksille. Tällöin fiilis teoksesta säilyy ja se on vapaammin maalattavissa.
Teoksia on nyt valmiina jo hyvä määrä ja tekeminen on rentoutunut ja oma kädenjälki alkaa löytyä.
Vastaa