Osallistun tänä syksynä Elina Aho-Brennanin neljän kerran maalauksen mestarikurssille. Kurssin kantavana ajatuksena on oman kuvallisen ilmaisun syventäminen ja oman kädenjäljen tutkiminen avoimesti ja uteliaasti.
Kurssin lähtökohta on moniaistisuus: työskentelyssä tukeudutaan niin kehollisuuteen, väreihin, luontoon kuin läsnäoloon tässä hetkessä.
Kurssin henki on kannustava ja lämmin, sellainen tila, jossa on lupa kokeilla, erehtyä, löytää ja yllättyä omasta maalaamisesta.
Ensimmäinen kurssikerta – tutkielmia kosketuksesta
Ensimmäisellä kerralla tein akryylimusteilla sarjan teoksia, joiden lähtökohtana oli kysymys: miltä kosketus näyttää? Annoin tuulen, meren pauhun, puun oksan ja kallion sekä kaarnan puhua minulle tunto- ja kuuloaistin kautta. Syntyi pieniä tutkielmia, jotka tallensivat hetkellisiä kokemuksia, rytmiä, tekstuuria ja kehollisia tuntemuksia.
Jokainen näistä teoksista on kuin nopea, herkkä vastaus tilanteeseen, jossa jokin luonnon elementti kosketti minua – ei pelkästään ihoa, vaan myös sisäistä tilaa. Näissä tutkielmissa oli jotain vapauttavaa: sain reagoida välittömästi, ilman suunnittelua, vain luottaen kehon liikkeeseen ja tuntoaistiini.
Toinen kurssikerta – luonto-croquis ja maadoittuminen, omakuvat
Toisella kerralla olimme jälleen Lauttasaaren kallioilla. Teimme luonto-croquis -lämmittelyjä ja havainnoimme ympäristöä kosketuksen kautta. Kallion muodot, maiseman yksityiskohdat ohjasivat liikettäni. Harjoitteet tuntuivat siltä kuin olisin keskustellut maiseman kanssa: jokainen viiva oli hetken vastaus siihen, missä olin ja miltä maa jalkojen alla tuntui.
Tämän päivän keskeiseksi sanaksi minulla nousi maadoittava. Huomasin, kuinka kehollinen työskentely ja luonnon lähellä oleminen palauttivat minut johonkin hyvin olennaiseen.
Maisema ei ollut vain ulkopuolinen kohde, vaan osa minua ja minä osa sitä. Näistä syntyi myös omakuvia minusta maiseman osana.
Kurssin merkitys taiteelleni
Jo näiden kahden kerran jälkeen koen, että kurssi avaa uudenlaisia ovia taiteelliseen työskentelyyni. Se kutsuu hidastamaan, kuuntelemaan ja antautumaan kokemukselle sen sijaan, että yrittäisin ohjata kaikkea järjellä. Kurssilla saan kosketuksen siihen, mistä oma ilmaisuni kumpuaa – kehollisuudesta, aisteista, luonnon rytmeistä ja sisäisestä herkkyydestä, joka on minulle sekä vahvuus että syvä työväline.
Toivon moniaistinen työskentelyn tuovan teoksiini uudenlaista kerroksellisuutta, spontaanisuutta ja rohkeutta. Maalaaminen ei ole vain visuaalista, vaan kokonaisvaltainen tapahtuma – vuoropuhelu minun ja maiseman, kehon ja värien välillä.
Odotan innolla, mitä seuraavilla kerroilla tapahtuu. Tunnen, että olen matkalla kohti jotakin syvempää, kohti omimman ilmaisuni ydintä..
Vastaa