Tämän päättötyöprosessin aikana olen kulkenut matkan, joka ei ole ollut pelkästään taiteellinen vaan myös hyvin henkilökohtainen. Mummini maisemien kautta alkanut tutkimus on laajentunut tarkastelemaan muistia, aikaa ja muutosta sekä sitä, miten maailma siirtyy sukupolvelta toiselle kertomuksina, kuvina ja kokemuksina. Samalla olen tullut yhä tietoisemmaksi siitä, että maalaan maisemien lisäksi myös välimatkaa. Välimatkaa menneen ja nykyisen maailman välillä.
Työskentely pleksille on tarjonnut minulle mahdollisuuden käsitellä tätä teemaa kerroksellisesti sekä konkreettisesti että symbolisesti. Jokainen maalattu pinta kätkee alleen toisen, aivan kuten muistot rakentuvat toistensa päälle. Lopullinen kuva paljastuu vasta, kun teos käännetään, muistuttaen siitä, että ymmärrys syntyy usein vasta jälkikäteen.
Vihreän toistuva läsnäolo teoksissani on tämän prosessin aikana saanut uusia merkityksiä. Se ei ole ainoastaan väri, vaan viittaus elinvoimaan, jatkuvuuteen ja siihen, mikä ympärillämme on haurasta, mutta yhä olemassa. Maalaaminen on muodostunut tavaksi pitää kiinni tästä hauraudesta, tehdä näkyväksi sitä, mikä saattaa muuten kadota.
Prosessin aikana olen myös kohdannut epävarmuutta, vertailua ja luovan työn lukkoja. Näiden hetkien läpikäyminen on kuitenkin vahvistanut ymmärrystäni siitä, että taiteellinen työskentely ei ole valmiin lopputuloksen tavoittelua, vaan jatkuvaa vuoropuhelua oman sisäisen kokemuksen, materiaalin ja ympäröivän maailman kanssa. Luottamus omaan työskentelyyn ja keskeneräisyyden hyväksyminen ovat nousseet keskeiseksi osaksi taiteilijuuttani.
Tämä päättötyö on minulle tapa kuunnella, tallentaa ja tulkita. Se on yritys antaa muoto niille maisemille, joita en ole itse nähnyt, mutta jotka elävät kertomuksina minussa. Samalla se on kutsu pysähtyä ja kohdata omia sisäisiä maisemia. Toivon, että teokset voivat toimia tiloina, joissa katsoja voi aistia jotain tuttua, muistaa jotakin unohtunutta tai kuvitella maiseman, jota ei ole koskaan nähnyt. Prosessi ei pääty tähän, vaan jatkuu osana taiteellista työskentelyäni myös tulevaisuudessa.
Haluan lopuksi kiittää mummiani tästä koko elämämme ja sen yli kestävästä matkasta ja niistä maisemista, jotka ovat kulkeneet tarinoina sukupolvelta toiselle. Kiitos mummi inspiraatiostasi ja elämänmyönteisyydestäsi. Kiitos palavasta elämänhalustasi ja sen tartuttamisesta minuun.
Kiitän päättötyöohjaajaani Maaritia viisaista sanoista, tuesta ja olkapäästä koko opintojen ja tämän prosessin ajan. Kiitos ihanille opiskeluystävilleni MOMUC – oli ilo kulkea tätä matkaa juuri teidän kanssanne.
Kiitos vanhemmilleni avusta ja tuesta, jota ilman nämä teokset eivät olisi ripustautuneet päättötyönäyttelyyn.
Kiitän myös perhettäni, lapsiani ja miestäni rakkaudesta, kärsivällisyydestä ja siitä, että olette kulkeneet tämän matkan rinnallani.
Vastaa