Blogi
-
Kuoppia matkan varrella
”Marraskuun loppu 2025: Oon ollu nyt toista viikkoa aivan lukossa. Päättötyöprosessista olen kasvattanut ison möykyn sisälleni. Tuntuu ettei mikään suju. En osaa mitään. Kaikki näyttää aivan *askalta. Olen ulapalla ja suunta hukassa. Tämän kuukauden teokset lähtevät jäteauton matkaan, jahka näen sen pihassa. Stressistä elohiiri silmässä, ollu nyt kaksi viikkoa. Ajatus ei kulje. Herään öisin säpsähtäen
-
Moniaistista maalaamista – ajatuksia maalauksen mestarikurssilta
Osallistun tänä syksynä Elina Aho-Brennanin neljän kerran maalauksen mestarikurssille. Kurssin kantavana ajatuksena on oman kuvallisen ilmaisun syventäminen ja oman kädenjäljen tutkiminen avoimesti ja uteliaasti. Kurssin lähtökohta on moniaistisuus: työskentelyssä tukeudutaan niin kehollisuuteen, väreihin, luontoon kuin läsnäoloon tässä hetkessä. Kurssin henki on kannustava ja lämmin, sellainen tila, jossa on lupa kokeilla, erehtyä, löytää ja yllättyä omasta maalaamisesta.
-
Päättötyöprosessi muuntuu, kasvaa ja etenee
Suomalainen taidemaalari Helmi Biese on sanonut seuraavaa: maiseman tunnelman pitää tulla sekä päästä, että sydämestä. Tämä on juuri sitä millä tavalla haluan omaa päättötyötäni tehdä. Prosessin alussa minulla oli ajatus tehdä päättötyöteoksia kahdelle eri pohjalle, monella eri välineellä. Tämä idea onneksi jäi vain ajatuksen tasolle, koska koulun puolelta tuli ohjeistus teossarjan yhtenäiseen ilmeeseen ja yhden
-
Unelmien maalausreissu
Koli En tiennyt, että tällainen kauneus voisi olla totta. Kolin maisemat eivät ainoastaan näkyneet, ne kävivät mun sydämeen ja verkkokalvoille tavalla, joka veti hiljaiseksi. Jo ensimmäisenä päivänä tunsin paikan voiman, rauhan ja hiljaisuuden. Ylhäällä koko maailma muuttui. Näköalat avautuivat niin laajasti, että oli vaikea uskoa silmiään. Vihreän ja sinisen sävyt sulautuivat toisiinsa kuin värit paletilla,
-
Maisemamaalauskurssilla Harakkasaaressa
Juhannuksen jälkeen osallistuin Helsinginseudun kesäyliopiston viiden päivän maisemamaalauskurssille. Ai, että miten olikaan odottanut tuon kurssin alkua! Edellisenä yönä uni ei meinannut tullakaan, kun olin niin innoissani ja jännittynyt. Kurssi pidettiin Harakkasaaressa Helsingin edustalla ja opettajana toimi Sirkku Ala-Harja – huippu tyyppi! Niin ammattitaitoinen, hauska ja lämmin! Valitsin kurssilla käytettäväksi välineekseni akvarellit, koska ne olivat kevyimmät
-
Kehollinen maalaaminen
Paljaat varpaat kalliolla. Tunnen kallion kovuuden ja muodot jalkojeni alla. Tuulee. Ohi ajavien autojen äänet hälvenevät, kun keskityn lintujen lauluun. Suljen silmäni ja tunnustelen kädellä paperin alla juoksevia kallion muotoja, piirtäen niitä samalla liidulla. Tätä voisi tehdä tunteja. Kerään kalliolta kaarnanpaloja, oksia, retkeilijältä jääneestä nuotiosta hiiltä. Niillä piirtäminen tuntuu vapauttavalta. Viiva on kaunis, ei ollenkaan
-
Vaihtuuko päättötyöteosten tekniikka?
Pleksille akryyleillä maalaaminen alkaa tuntua kiehtovalta. Voisiko näyttelyssä esitellä molemmilla tekniikoilla tehtyjä teoksia? Ajatus päättötyöni mahdollisesta tekniikan vaihtamisesta herättää minussa monenlaisia tunteita ja ristiriitaisia ajatuksia. Pigmenttivärit ovat olleet minulle tärkeä ja rakas työväline – ne mahdollistavat kerroksellisuuden, läpikuultavuuden ja herkkyyden, joita olen työskentelyssäni etsinyt. Niiden kanssa työskentely on ollut kehollista, intuitiivista ja hidasta – juuri
-
MAISEMIA SYDÄMESSÄ – ajatuksiani kuvataitelijaopintojeni päättötyöprosessin alkutaipaleelta
Kuvataiteilijaopintoni Alfa-Art taidekoulussa ovat siinä vaiheessa, että tänä kesänä aloitamme päättötyövuotta. Valmistumme vuoden päästä toukokuussa. Hurjaa ajatella, että nyt on se hetki, joka opintojen alussa tuntui niin kaukaiselta. Päättötyönäyttelymme on Kaapelitehtaalla Helsingissä 18.-31.5.2026. Päättötyöni alku on tuntunut yllättävän selkeältä ja luonnolliselta – maisemien valinta teemaksi syntyi kuin itsestään. Viime aikoina olen huomannut, kuinka katseeni hakeutuu
-
Elämäsi tarinat -näyttely
Keravan kirjasto3.6-30.6.2025Alakerran taideseinä Mulla avautuu kesäkuuksi näyttely Keravan kirjastoon. Näyttelyn aiheena on elämän tarinat. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, joka pitää sisällään pienempiä/lyhyempiä tarinoita, tarinoiden alkuja, tarinoiden loppuja. Kirjasto on tarinoiden koti – paikka, jossa mennyt ja nykyhetki kohtaavat, jossa sanat ja kuvat punoutuvat toisiinsa ja herättävät muistoja, mielikuvia ja tunteita. Näyttely kutsuu katsojan
-
Otan taiteellani kantaa, mutta miten?
Taide on monelle tapa ottaa kantaa: nostaa esiin elämän epäkohtia ja vaikuttaa näin maailmaan. Mun taiteellani kantaa ottaminen on lohduttamista, toivon tuomista ja kauneuden jakamista. Mulle taide on ennen kaikkea matka itseeni, tapa ilmaista sisäistä maailmaani ja tulkita ympäröivää todellisuutta. Se on väline, jonka kautta mä voin tuntea, ihmetellä ja oivaltaa. Ja juuri siksi uskon,