“Minä annan hetken viedä. En pakota. En suorita, en kontrolloi. Vaan kuuntelen. Annan itselleni luvan liikkua. Kehon kautta, käden kautta, värin ja rytmin kautta.
Uppoudun siihen tilaan, missä ajattelu hiljenee ja jälki syntyy itsestään. Vihreät sävyt ovat minulle turva. Ne tuovat minut takaisin, kun eksyn tai horjun. Ne ovat minun metsäni, minun maastoni.
Minun jälkeni saa olla rosoinen, läpikuultava, karhea tai herkkä. Se saa vaihtua. Se saa olla kokeileva. Minun teoksissani saa näkyä liike. Ei vain visuaalisesti, vaan syvällä sisälläni.
Haluan tuntea tekemisen kehossani. Haluan maalata niin kuin hengitän. Minä en kiirehdi. Minä en yritä olla oikeassa. Minä luotan. Minä maalaan niin kuin olen.”
Vastaa