Blogi
-
Kehollinen maalaaminen
Paljaat varpaat kalliolla. Tunnen kallion kovuuden ja muodot jalkojeni alla. Tuulee. Ohi ajavien autojen äänet hälvenevät, kun keskityn lintujen lauluun. Suljen silmäni ja tunnustelen kädellä paperin alla juoksevia kallion muotoja, piirtäen niitä samalla liidulla. Tätä voisi tehdä tunteja. Kerään kalliolta kaarnanpaloja, oksia, retkeilijältä jääneestä nuotiosta hiiltä. Niillä piirtäminen tuntuu vapauttavalta. Viiva on kaunis, ei ollenkaan…
-
Vaihtuuko päättötyöteosten tekniikka?
Pleksille akryyleillä maalaaminen alkaa tuntua kiehtovalta. Voisiko näyttelyssä esitellä molemmilla tekniikoilla tehtyjä teoksia? Ajatus päättötyöni mahdollisesta tekniikan vaihtamisesta herättää minussa monenlaisia tunteita ja ristiriitaisia ajatuksia. Pigmenttivärit ovat olleet minulle tärkeä ja rakas työväline – ne mahdollistavat kerroksellisuuden, läpikuultavuuden ja herkkyyden, joita olen työskentelyssäni etsinyt. Niiden kanssa työskentely on ollut kehollista, intuitiivista ja hidasta – juuri…
-
MAISEMIA SYDÄMESSÄ – ajatuksiani kuvataitelijaopintojeni päättötyöprosessin alkutaipaleelta
Kuvataiteilijaopintoni Alfa-Art taidekoulussa ovat siinä vaiheessa, että tänä kesänä aloitamme päättötyövuotta. Valmistumme vuoden päästä toukokuussa. Hurjaa ajatella, että nyt on se hetki, joka opintojen alussa tuntui niin kaukaiselta. Päättötyönäyttelymme on Kaapelitehtaalla Helsingissä 18.-31.5.2026. Päättötyöni alku on tuntunut yllättävän selkeältä ja luonnolliselta – maisemien valinta teemaksi syntyi kuin itsestään. Viime aikoina olen huomannut, kuinka katseeni hakeutuu…
-
Elämäsi tarinat -näyttely
Keravan kirjasto3.6-30.6.2025Alakerran taideseinä Mulla avautuu kesäkuuksi näyttely Keravan kirjastoon. Näyttelyn aiheena on elämän tarinat. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, joka pitää sisällään pienempiä/lyhyempiä tarinoita, tarinoiden alkuja, tarinoiden loppuja. Kirjasto on tarinoiden koti – paikka, jossa mennyt ja nykyhetki kohtaavat, jossa sanat ja kuvat punoutuvat toisiinsa ja herättävät muistoja, mielikuvia ja tunteita. Näyttely kutsuu katsojan…
-
Otan taiteellani kantaa, mutta miten?
Taide on monelle tapa ottaa kantaa: nostaa esiin elämän epäkohtia ja vaikuttaa näin maailmaan. Mun taiteellani kantaa ottaminen on lohduttamista, toivon tuomista ja kauneuden jakamista. Mulle taide on ennen kaikkea matka itseeni, tapa ilmaista sisäistä maailmaani ja tulkita ympäröivää todellisuutta. Se on väline, jonka kautta mä voin tuntea, ihmetellä ja oivaltaa. Ja juuri siksi uskon,…
-
Akryyleillä pleksille
Tänä keväänä olen tutustunut uuteen materiaaliin, pleksiin ja akryyleillä sille maalaamiseen. Tämä uusi materiaali on tuonut työskentelyyn aivan omanlaistaan innostusta ja yllätyksellisyyttä. Nautin suunnattomasti sen tarjoamasta uudenlaisesta maalauskokemuksesta – erityisesti siitä, että lopputulos paljastuu vasta, kun työn kääntää. Tämä piilotettu puoli työskentelyssä tuntuu kiehtovalta: maalatessa ei täysin tiedä, miltä teos näyttää valmiina, mikä tuo työskentelyyn…
-
Uuden aloituksen hetkellä
Kun uuden teoksen alkuhetki koittaa, tuntuu kuin sisälläni räjähtäisi. Maaleja on levällään, viivoja piirtyy sinne tänne kuin omasta tahdostaan – kokeilua, kummastelua, suunnatonta energiaa. Tämä on se hetki uuden edessä, kun kaikki aistit ovat virittyneet äärimmilleen, ja silti mikään ei tunnu vielä asettuvan paikalleen. Tuntuu, että sinkoilen, jopa hajoan kappaleiksi kaiken sen sisäisen liikkeen ja…
-
Irti häpeästä
Häpeä on kulkenut mukanani taiteen polulla niin kauan kuin muistan. Se hiipi vierelleni silloin, kun lapsuuden huolettomuus alkoi väistyä ja muiden mielipiteet saivat yhä enemmän valtaa omassa mielessäni. Häpeästä tuli kuin raskas möykky, joka vaikutti siihen, miten näin oman tekemiseni ja uskalsinko edes aloittaa. Välillä se hiljeni, hetkeksi, mutta palasi aina, joskus vieläkin voimakkaampana. Nyt…
-
Aikuisten taiteen perusopintojen päättötyöaiheeni: Mummini tarina, mummini kertomana.
”Minä olen Kerttu Kaarina Pulkkinen os. Toivanen, ja tarinani alkaa Karjalasta, Uukuniemen kylästä, jossa synnyin 89 vuotta sitten, vuonna 1935. Isäni kuoli 3 kk ennen syntymääni ja tämän jälkeen äiti joutui kamppailemaan yksin neljän lapsen kanssa. Se oli liikaa yhdelle ihmiselle. Niinpä minut, perheen nuorimmainen, tuolloin olin kaksi vuotias ja hiukan minua vanhempi Pauli veljeni…
-
Karjalasta Ruotsin kautta karjapiiaksi Keravalle
Päättötyöni aiheena minulla oli mummini, Kertun tarina: Karjalasta Ruotsin kautta karjapiiaksi Keravalle. Tarina on sukellus suomen historiaan, elämän kipeisiin käänteisiin ja ihmisen sopeutumiskykyyn. Hänen kokemuksensa sotalapsena ja kartanon karjapiikana ovat varmasti sekä kipeitä, että täynnä voimaa ja toivoa. Tämä tarina on henkilökohtainen, mutta se resonoi monien muiden perheiden ja yksilöiden kertomuksissa, jotka sota hajotti ja…