Päättötyöni aihe
Maisemien valinta teemaksi syntyi kuin itsestään. Katseeni hakeutuu yhä useammin ympärilleni avautuviin näkymiin. Oli kyseessä kaupunkimaisema tai rauhallinen maalaismiljöö, maisemien kauneus puhuttelee minua syvästi. Ne pysäyttävät, rauhoittavat ja kutsuvat katsomaan tarkemmin. Näkemään jopa enemmän kuin pelkän näkymän.
Päättötyöni aiheeksi olen valinnut mummini Kertun maisemat, teossarjan, jossa tutkin hänen elämän varrella kokemia maisemia ja niiden herättämiä mielikuvia. Haluan yhdistää rakkauteni maisemamaalaukseen ja henkilökohtaisen tarinallisen näkökulman.
Mummini on kulkenut pitkän elämänsä aikana mitä moninaisimmissa maailmankolkissa ja nähnyt maisemia, joista itse voin vain unelmoida. Hänen matkojensa tarinat, valokuvat ja muistelut herättävät minussa kaipuun. Ei vain ainoastaan paikkoihin, vaan siihen tapaan, jolla hän on maailmaa katsonut. Hänen elämänsä on ollut poikkeuksellisen vaiheikas ja visuaalisesti rikas.
Kerttu syntyi Uukuniemellä, vietti lapsuusvuosia ruotsissa sotalapsena, matkusteli mm. kahdesti maailman ympäri ja asui useamman vuoden Saudi-Arabiassa. Näissä päättötyöhöni valikoiduissa maisemissa yhdistyvät niin suomalainen luonto kuin kulttuurillisesti hyvin erilaiset ympäristöt. Tämän päättötyön kautta haluan avata ikkunan niihin maisemiin, joissa en ole itse fyysisesti ollut, mutta jotka voin mielessäni ja tunteissani tavoittaa kuulemieni kertomusten kautta.
Tämä aihe on minulle henkilökohtaisesti tärkeä ja se antoi mahdollisuuden yhdistää tekninen osaamiseni, kokeileva työskentely ja oma sisäinen kuvallinen maailmani. Maisemani eivät ole tarkkoja esityksiä todellisista paikoista, vaan osittain abstrahoituja tulkintoja tunteista, muistoista ja unelmista, mielen ja sydämen maisemia.
Jokainen teokseni kätkee sisäänsä tarinan. Näissä teoksissa ne ovat osin mummini tarinoita, hänen matkojensa ja kokemustensa kautta, mutta samalla ne ovat kulkeneet minun lävitseni, muovautuneet osaksi minua ja saaneet myös minun tarinani mukaansa. Haluan, että teokseni eivät jää vain katsottaviksi maisemiksi, vaan ne herättäisivät katsojassa jotakin omaa. Ehkä ne toimivat porttina haaveisiin, menneisiin hetkiin tai jo unohtuneisiin muistoihin. Unelmoin siitä, että joku teokseni äärellä voisi löytää sisimmästään jonkin oman tarinansa, jonka voisi viedä mukanaan kotiinsa muistettavaksi ja muisteltavaksi, pienenä lahjana maailmalta ja taiteelta.
Päättötyöteoksissani en alleviivaa kyseessä olevaa maata; en teksteissä enkä teosten nimissä. Tämä siitä syystä, että silloin katsojalla on mahdollisuus asettautua teoksen äärellä sinne maailmankolkkaan, johon hän tuntee sillä hetkellä pääsevänsä, haluavansa, tai missä hän kokee olevansa.
Vastaa