“Maiseman tunnelman pitää tulla sekä päästä, että sydämestä.”
~ Helmi Biese, taidemaalari
Ennen maalaustelineelle siirtymistä maalauksen fiilis ja tunnelma ovat vahvasti läsnä mielessäni.
Prosessin aikana kokeilin erilaisia työskentelytapoja. Alussa kokeilin maalata pleksille akryylimaaleilla. Akryylit kuivuivat nopeasti ja tämä aiheutti sisälläni ahdistusta siitä, että en saanut sanottua sitä mitä olisin halunnut siihen sanoa. Öljymaaleilla maalatessa oman ääneni ja sydämeni kuunteleminen on helpompaa ja jälki kauniimpaa. Tällä materiaalilla saan parhaiten esiin sen, mitä sydämeni haluaa kertoa.
Ennen ensimmäisen työn aloittamista maalasin teoksesta luonnoksen luonnoskirjaan. Prosessini edetessä huomasin kuitenkin, että luonnoskirjaan maalaaminen jäykistää pleksille maalaamista. Parasta oli vain referenssikuvien ja ajatusten muhittelun jälkeen alkaa maalaamaan suoraan pleksille. Tällöin fiilis teoksesta säilyi ja se oli vapaammin maalattavissa. Jotta sain oman tunteeni ja sen mitä sydämeni halusi sanoa, minun oli maalattava se suoraan pleksille. Haluan, että maisemani tulevat sekä päästä, että sydämestäni. Aivan kuten Helmi Biesekin sanoi. Tämä on juuri sitä, millä tavalla halusin oman päättötyöni tehdä.
Pleksi toi työskentelyyn yllätyksellisyyttä. Nautin suunnattomasti sen tarjoamasta maalauskokemuksesta. Erityisesti minua inspiroi se, että lopullinen teos paljastuu vasta, kun työ käännetään. Maalatessa ei täysin tiedä miltä teos näyttää valmiina. Tämä toi työskentelyyn sekä leikkisyyttä, että jännitystä. Maalaaminen pleksille vaati uudenlaista ajattelutapaa.
Oli haastavaa ja samalla antoisaa hahmottaa kuvan kokonaisuutta peilikuvana ja miettiä maalausjärjestystä täysin päinvastoin kuin kankaalle työskennellessä. Kaikki yksityiskohdat ja elementit, jotka halusin teoksen etualalle, täytyi maalata ensimmäisenä ja taustat viimeisenä. Tämä vaati suunnitelmallisuutta, kärsivällisyyttä ja visuaalista hahmottamistakykyä. Juuri tämä haastavuus teki työskentelystä palkitsevaa. Pleksin sileä pinta ja maalauksen kerroksellisuus toivat oman miellyttävän tuntumansa tekemiseen.
Kerroksellisuus on elementti, joka puhuttelee minua taiteellisessa työskentelyssäni muutenkin. Pleksille maalatessa tämä korostuu erityisellä tavalla. Jokainen kerros elää suhteessa alla oleviin, ja pienikin muutos vaikuttaa koko teoksen visuaaliseen olemukseen. Vaikka tämä tuo mukanaan vaikeusastetta, juuri se tekee työskentelystä syvempää ja monitasoisempaa.
Pleksi materiaalina herätti minussa kysymyksiä ja pohdintoja. Visuaalisesti ja teknisesti pidän siitä. Sen läpinäkyvyys, kiilto ja yllätyksellisyys tekevät siitä kiinnostavan ja ilmaisullisesti rikkaan alustan. Samalla kuitenkin muovisuus nykyisessä maailmantilanteessa tuo esiin kysymyksiä ja pohdintoja kestävyydestä, ekologisuudesta ja materiaalivalintojen merkityksestä taiteessa.
Haluan ilmaista itseäni vapaasti, mutta haluan olla tietoinen ja vastuullinen valinnoissani. Kun teos tehdään kestämään 50-100 vuotta se ei ole kulutustuote. Ekologisuus ei ole vain materiaalin alkuperässä, vaan myös elinkaaressa. Mitä pidempi käyttöikä, sitä pienempi suhteellinen kuormitus.
Vastaa