Olen koko lapsuuteni nähnyt videoita ja kuvia mummini matkoista ympäri maailmaa. Päättötyöprosessin alussa Kertun kanssa käymäni keskustelut matkoistaan ovat olleet tärkeitä. Listasimme kaikki hänen käymänsä maat ja kaupungit. Kuulin uusia ja vanhoja tarinoita näiltä matkoilta. Katsoimme satoja valokuvia ympäri maailmaa, sekä videokameralla kuvattuja videoita näiltä seikkailuilta.
Nämä kerätyt muistot ovat olleet tiiviisti mukanani päättötyöprosessissa. Videoiden ja valokuvien lisäksi etsin netistä tietoa kustakin maasta, sen väreistä ja tunnelmasta. Pikkuhiljaa ne alkoivat kutoutua osaksi prosessiani.
Prosessin aikana osallistuin erilaisille maalauskursseille, jotka tukivat prosessiani. Kursseilta hain erilaista jäljen jättämistä. Omanlaista ja rohkeaa.
Prosessini huokui herkkyyttä, vilpittömyyttä ja aitoa antautumista taiteelliselle tekemiselle. Käynnissä oli syvä, sisäinen ja fyysinen matka, jossa en tehnyt vain taidetta, vaan elin sen läpi.
On ollut kiehtovaa miten monella tasolla olen ollut kosketuksissa sekä itseeni että aiheeseeni: kehoon, tunteisiin, mieleen, luontoon ja historiaan – erityisesti mummiini ja hänen matkoihinsa.
Tuntuu kuin koko prosessini olisi ollut ikään kuin kerrostumista: kehollista liikettä, luottamusta omaan jälkeen, materiaalin tuntua, maisemia, mummin kulkemaan maailmaa, minua itseäni. Tässä prosessissa on minun kehoni. Minun käteni. Minun materiaalini. Minun metsäni. Minun maisemani ja minun mummini. Ja tämä hetki, joka on minun omani.
Olen huomannut, että minun luova prosessini ei ole vain teknistä tekemistä. Se on kokonaisvaltaista, kehollista ja syvästi henkilökohtaista. Kun suljen silmäni ja annan käteni kulkea pleksillä muu maailma katoaa. Se hetki on täynnä jotain aidosti minun näköistäni. Sellaista tilaa haluan tavoitella. Tilaa, jossa ei tarvitse ajatella liikaa, vaan jossa tekeminen nousee kehosta ja sisimmästä.
Tuntuu, että olen löytänyt oman polkuni. Maisemamaalaus ei ole minulle enää vain maiseman maalaamista, vaan se on osa taiteilijaidentiteettiäni ja elämääni. Olen syvällä maisemissa ja syvällä prosessissa: se tuntuu kutkuttavalta, merkitykselliseltä ja oikealta.
Alkuun tutkin valokuvien kompositiota, mutta teoksen edetessä halusin tuoda siihen omaa näkemystäni ja sitä fiilistä, mitä itse valokuvien ja Kertun tarinoiden kautta kustakin maasta ja paikasta minulle nousee. Teoksen edetessä laitoin referenssikuvat piiloon ja annoin oman näkemykseni puhua. Teoksissani tuon monikerroksellisesti esiin mummini matkoja.
Prosessin aikana käytin työskentelyni tukena Katja Frangen ja Sanni Nevalaisen intuitiokortteja. Tämä kortin teksti kuvaa hyvin matkani alkuvaiheita:
“On uudelleensyntymisen aika. Maan uumenista nouseva laava nostaa esiin jotain uutta tai unohdettua. Energia avautuu ja uusi elinvoima herättää sinussa olevaa vanhaa viisautta ja voimaa. Uusi tulee näkyväksi ja yllesi levittäytyy säihkyvää valoa. Irrota vanhasta, jotta uusi saa tilaa syntyä. Toivota uusi tervetulleeksi ja levitä siipesi.”
Vastaa