
Kesässäni on yksi vakio: repussa kulkevat aina maalausvälineet. Oli määränpää sitten merenranta, metsäpolku tai pieni päiväretki, mukana ovat luonnoskirjat ja värit.

Koskaan ei tiedä, milloin maisema pysäyttää niin, että on pakko istahtaa alas ja maalata.

Tänä kesänä repussani ovat kulkeneet erityisesti akvarellit ja akvarelliliidut sekä pensselit.

Mukana ovat myös mustat permanenttitussit, palettiveitsi, vanha pankkikortti piirtimenä sekä vesikippo.

Uusimpana innostuksena mukaan on päässyt muste ja siihen kastettava piirrin, jonka jälki tuo luonnoksiin aivan omanlaisensa herkkyyden ja elävyyden.

Maisemamaalausta varten mukanani on yleensä kaksi tai kolme luonnoskirjaa. Sillä aikaa kun yhden sivut kuivuvat, voin jatkaa työskentelyä seuraavaan kirjaan.

Lisäksi repussa kulkee pieniä, erikokoisia vihkoja intuitiivisia värimaalauksia varten.

Niiden tekemisestä on tullut minulle keväästä lähtien tärkeä osa luovaa työskentelyä.

Ne syntyvät ilman suunnitelmaa, hetken tunnelmaa kuunnellen.

Kesän retket ovat vieneet minut muun muassa Hankoon, Tammisaareen, Kirkkonummen Linlon saarelle, Keravan kartanon maisemiin, Lauttasaaren rantakallioille, Halosenniemeen ja Vartiosaareen.

Jokainen paikka on jättänyt jälkensä luonnoskirjoihin, mutta myös minuun. Maalatessa maisema avautuu aivan eri tavalla.

Huomio kiinnittyy valon muutoksiin, värien hienovaraisiin sävyihin ja siihen, miten tuuli liikuttaa puita tai meri hengittää rantaa vasten.

Rakastan kävellä luonnossa. Maalaaminen tekee kävelystä vieläkin hitaampaa ja tarkempaa.

Se on tapa pysähtyä, katsoa ja olla aidosti läsnä hetkessä. Jokainen luonnos on pieni muisto paikasta, jonka olen saanut kohdata hieman tavallista syvemmin.

Kuvat kertovat tällä kertaa enemmän kuin sanat, joten tässä blogikirjoituksessa pääsette mukaan kesän maalausretkilleni niiden kautta.

Toivon, että ne välittävät edes pienen osan siitä ilosta, rauhasta ja uteliaisuudesta, joita olen saanut kokea luonnon keskellä värit repussani.

Vastaa